Ehdokkaana kuntavaaleissa 2025

Asetuin ehdolle kuntavaaleihin 2025 noustakseni oikeistolaisia voimia vastaan. Vaalilupaukseni näissä kuntavaaleissa ovat:

• Turvallinen koulu kaikille lapsille
• Elinvoimaa ja hyvinvointia kulttuurista
• Luodaan yhdessä moniääninen, kehittyvä kaupunki, jossa kaikki viihtyvät!

Avaan nyt hieman, mitä ajan näillä takaa.

Olen arvoiltani markkinaliberaali - Siksi SDP

Mielestäni ihmiset ovat yhteiskunnan tärkein voimavara. Kasvua tekevät hyvinvoivat ja osaavat ihmiset, joilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet toimia. Suomi on pieni sukupuuttoon kuoleva maa, meillä ei ole varaa menettää yhdenkään ihmisen työpanosta tai syrjiä ketään. Siksi puoluepolitiikassa kallistun enemmän vasemmalle ja valitsin nyt SDP:n.

Markkinat hoitavat elinkeinoelämän, valtion tulee vain tarjota ihmisille ja yrityksille mahdollisuus toimia. Maailma muuttuu, yrityksiä ja toimialoja tulee ja menee, mutta jokaisesta kriisistä syntyy uusia mahdollisuuksia kasvulle ja liiketoiminnalle. Markkinat eivät pysähdy, vaan kehittyvät jatkuvasti omalla painollaan.

Valtion ja julkishallinnon tärkein tehtävä on kerätä veroja, jotta se voi huolehtia ihmisistä, jotka tarvitsevat apua erilaisissa kriisitilanteissa. Ne ihmiset ovat työntekijöitä, yrittäjiä, opiskelijoita, lapsia, vanhuksia... 

Lisäksi valtion tehtävä on investoida asoihin, jotka mahdollistavat kasvua ja markkinoiden vapaata toimintaa. Investointikohteita ovat mm. infrastruktuuri, sote-palvelut, koulutus, kulttuuri, urheilu...

Verotuloin ei pidä rahoittaa liiketoimintaa. Verorahoja ei tule syytää ulkomaille esimerkiksi siten, että tuetaan ulkomaalaisomisteisia sote-palveluiden tuottajia tai lahjoitetaan luonnonvaroja puoli-ilmaiseksi. 

Tuottavaa omaisuutta ei pidä myydä eikä tuottavia investointeja pidä leikata.

Turvallinen koulu kaikille lapsille

Kalajoelle rakennettiin iso yhtenäiskoulu, jota ei mielestäni ole saatu toimimaan riittävän hyvin. Lapset ovat jääneet paljolti oman onnensa nojaan isossa laitoksessa, kun riittäviä resursseja ei ole pystytty turvaamaan.

Inkluusio sinänsä voi olla hyväkin periaate, mutta se ei ole säästötoimi! Päin vastoin: inkluusio vaatii enemmän resursseja onnistuakseen.

Nyt ollaan tilanteessa, että käytöshäiriöt ovat koululla arkipäivää. Tarvetta on pienryhmille ja muunlaisille tukitoimille, jotta oppilaille ja opettajille voidaan taata työrauha.

Olen keskustellut monien vanhempien kanssa, joitten lapset ovat kokeneet kiusaamista, mihin ei ole kyetty puuttumaan riittävän jämäkästi. Monet vanhemmat ihmettelevät kommunikaation puutetta ja sitä, ettei koululla tunnu olevan kovin paljon halua puuttua asioihin vaan asioita kierrellään ja kaarrellaan. Viesti koululta on, että kaikki on hyvin, vaikka vanhempien kokemus voi olla aivan toisenlainen. 

Näin ei rakenneta luottamusta koulun ja kotien välille.

Ihmisillä tuntuu olevan tunne, ettei näille asioille vain mahda mitään. Mutta se ei pidä paikkansa. Maanjäristyksille ja vuodenaikoijen vaihtelulle ihminen ei mahda mitään, mutta koululaitos on täysin ihmisten itsensä rakentama ja sitä voidaan kehittää.

Riittävien resurssien takaaminen koululle on minulle kaikkein tärkein asia valtuutettuna. Vaikken tulisi valituksi, aion ajaa tätä asiaa.

Elinvoimaa ja hyvinvointia kulttuurista

Olen koko ikäni tuottanut kulttuuripalveluita. Jo alakoululaisena aloin omatoimisesti tehdä nukketeatteriesityksiä tarharyhmille. Myöhemmin kulttuurituotannoista tuli minulle ammatti, olen toiminut monissa eri tehtävissä ja kaikenlaisissa tuotannoissa Suomen suurimmilta areenoilta pieniin kellariprojekteihin.

Minulle kulttuuri tarkoittaa yhteisöä, yhdessä tekemistä ja vuorovaikutusta. Ilman yhteistä tekemistä ihmiset jäävät yksin.

Olen nyt asunut Kalajoella kohta viisi vuotta ja olen ollut tosi yksinäinen ja masentunut täällä. Etenkään talvisin ei ole mitään mihin mennä ihmisiä kohtaamaan. Tai jos jotain tapahtumia onkin, niistä ei tiedä tai kuulee vasta jälkeen päin.

Toivoisin, että asia ei olisi näin. Konkreettinen ehdotukseni on, että Kalajoellekin palkattaisiin kulttuurituottaja, jonka tehtävä olisi koordinoida ja kehittää tapahtumia, jotka toisivat paikallisia ihmisiä yhteen.

Luodaan yhdessä moniääninen, kehittyvä kaupunki, jossa kaikki viihtyvät

Asun tässä Kalajoen aivan keskustassa ja jos minun pitäisi arvata, veikkaisin, että Kalajoella on noin 2000 asukasta, joista suurin osa on senioreita. Aina kun Merenojan koululla on joku juhla, hämmästyn, että mistä ne kaikki ihmiset oikein tulevat, kun ei niitä yleensä näy missään. 

Täällä siis on sittenkin väkeä!

Keskustaa voisi kehittää ja aktivoida. Plassin alueella olisi paljon potentiaalia täydentää matkailupalveluita. Hiekkasärkkien lisäksi keskustaa ja Plassia kehittämällä tänne muodostuisi veto- ja pitovoimainen kokonaisuus, jossa myös vakituiset asukkaat viihtyvät.

Kaikki kaupunkisuunnittelu tulee tehdä kestävällä tavalla lähiluontoa arvostaen.

Minusta on harmillista, että myöskään lapset ja nuoret eivät näy Kalajoella juurikaan. Kerta kaikkiaan tämä kaupunki kaipaa kaupunkielämää, moniäänisyyttä ja tsäpinää!

Muualta muuttaneena olen myös kokenut saman kuin kaikki muutkin: täältä on vaikea löytää paikkaansa. Kavereita ei oikein tahdo saada. Itsekin olen lähes aina yksin ja jos haluan vapaa-ajalla jotain sosiaalisia aktiviteetteja, lähden jonnekin reissuun.

Olen ainä tykännyt olla aktiivinen yhteisön jäsen, en oikein osaa olla muutenkaan. Lähdinkin etsimään paikkaani Kalajoella työnteon kautta: Työssäni Donetilla olen tutustunut moniin yrityksiin. Korjausompelupalveluni kautta olen kohdannut paikallisia ihmisiä. Lisäksi tarjoan kotiapua senioreille. Ohjaan myös lasten koripalloa. Lähdin mukaan ukrainalaisten ystävätoimintaan. Aloin myös opiskella Centrialla kansainvälistä tutkintoa, mikä on ollut tosi piristävää, sitä kautta on avautunut uusia maailmoja myös Kokkolan seudulla.

Mutta silti toivoisin, että kaupunkiin saataisiin eloa! Tulisiko sitä luovien alojen yrittäjyyden kautta?

Toimintatapani valtuutettuna

Toimin aiemmin Ylivieskassa kaupunginvaltuutettuna Vihreiden ryhmässä. Jo tuolloin minulla muodostui tavaksi, että aina ennen asioiden käsittelyä tapasin ihmisiä, joita kyseiset päätökset koskivat. Kävin tapaamassa virkamiehiä, järjestöjen edustajia ja ihan tavallisia kaupunkilaisia, jotta kuulin eri näkökulmia. Sitä pidettiin silloin vähän erikoisena, mutta mielestäni se oli ja on yhä edelleen ainoa oikea tapa toimia.

Kaikkea ei voi heti tietää, mutta kaiken voi oppia.

Valtuutettuna joutuu käsittelemään monia asioita, joista ei itsellä ole kovin kattavasti tietoa. Mutta verkostoitumalla löytää ihmisiä, joilla on tarvittava tieto ja näkemys ja kokemus ihan ruohonjuuritasolta, missä hyvä tai huono päätöksenteko konkretisoituu. Puolueryhmästä saa myös tarvittavaa tukea.

Valtuutettuna en ole tekemässä päätöksiä itselleni vaan muille.

En hae valtuustoon saadakseni itselleni jotain, vaan pystyäkseni auttamaan siinä, että yhteisöä kehitetään mielestäni oikeaan suuntaan. Se oikea suunta on, että heikommista huolehditaan ja kaikenlaiselle yrittämiselle ja liiketoiminnan kasvulle luodaan olosuhteet, missä voi kehittyä.